Syrjintä on monimutkainen ilmiö, mutta muutos alkaa tunnistamisesta, reflektoinnista ja yhteisestä vastuusta.
MITKÄ KÄSITTEET OPETTAJAN TULISI TUNTEA?
Saatamme ajatella syrjintää vain yksilöiden välisenä syrjintänä, kuten vihapuheena tai kiusaamisena. Tällaiset teot liittyvät usein henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, kuten sukupuoleen, seksuaalisuuteen, rotuun, etnisyyteen tai muihin sosiaalisiin identiteetteihin. Edellisessä luvussa tarkastelimme näitä sosiaalisia kategorioita.
On surullista, kuinka yleisiä tällaiset ilmiöt ovat edelleen yhteiskunnissamme ja mediassa. On kuitenkin yhtä tärkeää tarkastella myös rakenteellisia syrjinnän muotoja, kuten rekrytointikäytäntöjä tai kielen käyttöä. Syrjintä ilmiönä kytkeytyy vahvasti maailmanhistoriaan ja siihen, miten poliittinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen valta on jakautunut. Syrjinnän juuret ulottuvat syvälle ihmiskunnan historiaan. Tätä laajaa ilmiötä, jossa tietyt ihmisryhmät joutuvat järjestelmällisesti syrjityiksi, kutsutaan sorron järjestelmiksi (systems of oppression), tai arkisemmin erilaisiksi “-ismeiksi” (sekä joissain tapauksissa “-fobioiksi”). Syrjintää esiintyy sekä kouluissa että laajemmin yhteiskunnassa, eikä näitä voi erottaa toisistaan. Meillä kaikilla on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa kohti yhdenvertaisempaa ja turvallisempaa maailmaa. Opettajilla on monipuolisia keinoja syrjinnän ehkäisemiseen ja siihen puuttumiseen. Tämän toteaminen tuo mukanaan myös vastuuta.
Tunnista, käsittele ja muuta – näiden kolmen verbin yhdistelmä mahdollistaa muutoksen kohti inklusiivisempia oppimisympäristöjä.
Ensimmäinen vaihe, tunnistaminen, voi olla vaikein. Voi tuntua epämukavalta huomata, ettei ole aiemmin nähnyt järjestelmän sisällä olevia syrjiviä rakenteita. Kyky itsereflektioon on kaikille kasvattajille välttämätön ja tärkeä työkalu kun työskennellään syrjinnän ehkäisemiseksi.
Todellisuus on se, ettei kukaan pysty poistamaan syrjintää yksin. Meidän on yhdistettävä vahvuutemme eri aloilta, ja hyödynnettävä monenlaista osaamista ja lähestymistapoja, jotta koulut voidaan muuttaa turvallisemmiksi tiloiksi.
Esimerkiksi rehtorilla, opettajalla ja koulupsykologilla on erilaiset roolit ja tehtävät. Näiden ammattilaisten yhteistoiminta on merkittävää, sillä se mahdollistaa syrjinnän tarkastelun ja siihen puuttumisen sekä rakenteellisella että yksilötasolla. Koulupsykologilla voi olla vahva osaaminen empaattisessa kuuntelussa ja yksilötyössä. Opettajilla taas on pedagogista osaamista ja ymmärrystä ryhmädynamiikasta. Rehtori puolestaan voi tunnistaa institutionaalisia ongelmia ja käynnistää muutosta rakenteellisella tasolla.
Miten selittäisit tämän opiskelijoille?
Itsetarkastelu on tärkeää, jotta ymmärrämme, ettemme aina huomaa syrjiviä tekoja tai käytäntöjä, jotka asettavat toiset epäedulliseen asemaan. Syrjintä ei kohdistu vain yksilöihin, vaan voi olla myös rakenteellista ja koskea kokonaisia ryhmiä. Se liittyy historiallisiin, yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja taloudellisiin valtasuhteisiin. Koska koulut heijastavat ympäröivää yhteiskuntaa, ne voivat myös olla keskeisiä paikkoja yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden edistämiselle.
| TOIMINTA | Muuta tunnistaminen toiminnaksi: Kun ongelma havaitaan, sopikaa yksi konkreettinen muutos (esimerkiksi käytännön muuttaminen, säännön tarkistaminen tai opetustavan muokkaaminen) ja arvioikaa sen vaikutuksia ajan myötä. |
|---|